Vielä yksi negatiivinen otsikko: miten uutiset vaikuttavat mielenterveyteemme

Miltä sinusta tuntui, kun luit nämä rivit? Heräsikö ahdistusta, jännitystä tai toivottomuutta?

Jos näin on, et ole yksin.

Nykymaailmassa kriisiuutiset—sodat, luonnonkatastrofit, talousromahdukset, pandemiat ja väkivaltaiset tapahtumat—saapuvat meille lähes reaaliajassa. Emme ole enää pelkästään omien yhteisöjemme todistajia, vaan myös globaalin myllerryksen katsojia.

Uutissyöte ei koskaan pysähdy — sosiaalinen media, otsikot, ilmoitukset ja kuvat pitävät meidät jatkuvassa hälytystilassa, ikään kuin olisimme henkilökohtaisesti osallisina jokaiseen tapahtumaan.

Ihmisaivot eivät kuitenkaan ole evolutiivisesti suunniteltu tällaiseen maailmanlaajuiseen tietojen ja stressin ylikuormitukseen. Vaarasignaalit, jotka kerran auttoivat meitä selviytymään todellisista fyysisistä uhista, aktivoituvat nyt samalla tavalla joka kerta, kun luemme tragediasta — vaikka se olisi kaukana eikä vaikuttaisi meihin suoraan.

Aivomme reagoivat näkymättömiin uhkiin ikään kuin ne olisivat todellisia ja välittömiä: stressihormonin (kortisolin) tasot nousevat, syke kiihtyy, unen laatu heikkenee ja keskittymiskyky laskee. Ajan myötä tämä tila voi johtaa krooniseen kriisitietoisuuteen—psykologiseen valmiuteen kriisiin, joka ei koskaan todellisuudessa tule. Se on uuvuttavaa ja kuluttavaa ja voi johtaa loppuunpalamiseen.

Krooninen kriisitietoisuus

Tämä on tila, jossa henkilö pysyy jatkuvasti valmiina reagoimaan vaaraan, joka ei koske häntä suoraan. Se voi johtaa henkiseen uupumukseen ja tunteeseen, että “mikään ei enää tunnu hyvältä”, samalla kun se vähentää kykyämme nauttia arjen pienistä iloista. Väsymys, heikentynyt keskittymiskyky, unettomuus, ahdistus ja jopa apatia ovat yhä yleisempiä kokemuksia nykymaailmassa.

Monet ihmiset tuntevat, etteivät he enää kestä uutisia, mutta samalla pelkäävät “jäävänsä paitsi jostain tärkeästä.” Tämä luo noidankehän — jatkamme selailua uupumuksesta huolimatta, omaksuen maailman kärsimystä, johon meillä ei ole todellista vaikutusvaltaa.

Mikä voi auttaa?

Krooninen kriisitietoisuus ei vaikuta vain meihin yksilöinä — se hiipii hiljaa myös työpäiviimme, vaikuttaen keskittymiseen, motivaatioon ja ihmissuhdeviestintään. Tässä on muutamia yksinkertaisia mutta tehokkaita askeleita, jotka voivat auttaa palauttamaan sisäisen rauhan ja tasapainon maailmanlaajuisen kaaoksen keskellä:

Luo tietoinen tietodieetti.

Kysy: “Auttaako tämä tieto minua tänään?”

Luo rauhaa sisälle — ja anna sen heijastua ulospäin.

Muunna avuttomuus toiminnaksi.

Johtajina ja kollegoina meillä on myös valta tukea toisiamme tässä jatkuvassa tietotulvassa. Se ei tarkoita, että meillä olisi kaikki vastaukset – joskus kyse on vain siitä, että tunnustamme uupumisen tai häiriintymisen olevan inhimillistä.

Rohkaisemalla tietoisiin taukoihin uutiskulutuksesta, mallintamalla terveitä rajoja ja tarjoamalla tilaa rauhalle – jopa pienet asiat, kuten hiljainen hetki ennen kokousta tai jonkun tarkistaminen, joka vaikuttaa poissaolevalta – voivat luoda vankemman työympäristön.

Kun ihmiset tuntevat olevansa tuettuja, heidän resilienssinsä kasvaa. Ja kun luomme ympäristön, jossa on ok pysähtyä ja hengittää, autamme kaikkia näyttämään hieman kokonaisempana.

Aivomme eivät olleet koskaan tarkoitetut kantamaan maailman painoa 24/7. Voimme olla välittäviä ja tietoisia repimättä itseämme hajalle. Annetaan itsellemme lupa olla inhimillisiä — ja joskus se tarkoittaa, että sanomme “no” uutisille, jotta voimme sanoa “yes” itsellemme.