Monissa kielissä voidaan erottaa kaksi eri tilaa: yksinolo ja yksinäisyys. Moustakas (1972) määritteli yksinolon vain objektiivisena tosiasiana olla ilman muita ihmisiä. Se voi viitata joko fyysiseen tosiasiaan olla yksin tai psykologiseen. Voi olla huoneessa muiden kanssa ja tuntea itsensä yksinäiseksi. Toisaalta voi olla täysin yksin ja tuntematta oloaan lainkaan yksinäiseksi. Yksinolo auttaa meitä olemaan yhteydessä sisäiseen maailmaamme, käsittelemään erilaisia kokemuksia ja pohtimaan elämää. Se myös auttaa erottamaan omat ajatuksemme muiden ajatuksista.
Eksistentiaalinen yksinäisyys on ihmisenä olemisen peruspiirre, joka erottaa meidät muista. Emme voi koskaan tietää tarkalleen, miltä toisesta henkilöstä tuntuu, ja siksi emme voi jakaa henkilökohtaisia kokemuksiamme. Yksinäisyyden pelko on hyvin inhimillistä, ja sen kohtaaminen vaatii rohkeutta. Se voi olla erittäin rikastuttava kokemus, jonka kautta voi löytää uusia ulottuvuuksia itsestään ja maailmasta.
Kun henkilö ei pysty luomaan yhteyttä itseensä syvemmällä tasolla, yksinolo voi muuttua yksinäisyydeksi. Se voi tuoda esiin erillisyyden tunteen omasta sisimmästä, mutta myös muista ihmisistä. Vaikka yksinäisyyteen liittyy vaikeita tunteita, se voi myös olla mahdollisuus löytää uusi yhteys itseensä ja muihin.
Yksinäisyys voi liittyä modernin yhteiskunnan aiheuttamaan vieraantumisen tunteeseen ja myös itsensä hylkäämiseen. Jos ihmisen todellisen olemuksen ja hänen teeskentelemänsä minän välillä on kuilu, merkitykselliset suhteet itseen, ympäristöön ja toisiin voivat kadota. Jos merkittävä yhteys katkeaa, henkilö voi alkaa tuntea itsensä alempiarvoiseksi, kyvyttömäksi tai rakkaudettomaksi. Se voi johtaa suljettuun kehään, josta on vaikea murtautua ulos. On myös psykiatrista yksinäisyyttä, joka voi johtua lapsuudessa tapahtuneesta hylkäämisestä tai torjutuksi tulemisesta.
Ihmiset voivat tuntea itsensä yksinäisiksi, koska heidän elämästään puuttuu jotain. Se on enemmän kuin pelkkä intiimin suhteen puute. Voimme myös kaivata jotakuta tai suhdetta, joka meillä kerran oli elämässämme, mutta jota ei enää ole. Yksinäisyyden tunne voi johtua avioerosta, kuolemasta tai jonkinlaisesta katkoksesta.
Joskus ihmiset kokevat esteen suhteissaan muihin. Tämä este voidaan kuvata siten, että henkilö kaipaa suhdetta toiseen, mutta tuntee olonsa estyneeksi tai pidätetyksi. Tällainen yksinäisyys on paljon enemmän psykologista ja henkilökohtaista kuin ulkoista.
Ihminen voi tuntea, ettei hän sovi joukkoon, ja se voi johtaa edelleen vieraantumiseen ja eristäytymiseen.
Ihmiset voivat myös tuntea itsensä haavoittuviksi, koska he pelkäävät muiden arvostelua ja kriittistä asennetta. He tuntevat, että avautuminen on riski, ja se estää heitä pyytämästä apua tai tukea. Tuen puute saa heidät samalla tuntemaan itsensä vieläkin hauraammiksi ja puolustuskyvyttömämmiksi.
Elämänmuutokset
Mieti, oletko viime aikoina kokenut merkittäviä elämänmuutoksia ja voivatko ne liittyä yksinäisyyden tunteisiin.
Ystävät
Tunnista, keitä ystäväsi ovat, ja arvioi, hoitavatko ja tyydyttävätkö nykyiset ihmissuhteesi sinua. Jos huomaat, että läheisiä ihmisiä ei ole tarpeeksi, kiinnitä huomiota siihen, miten suhtaudut muihin. Jos haluat tutustua uusiin ihmisiin, etsi siihen keinoja.
Itsetunto
Jos tunnet epävarmuutta puhuessasi muiden kanssa, etsi keinoja työskennelläksesi itsetuntosi parissa, keskity emotionaalisiin tarpeisiisi ja huolehdi itsestäsi. Kiinnitä huomiota kommunikointitaitoihisi ja yritä tunnistaa, voisiko jotain niistä kehittää.
Ammatillinen apu
Yksinäisyydellä voi olla monia erilaisia syitä, jotka voivat myös kietoutua toisiinsa. Joskus psykoterapia voi auttaa selvittämään, mitkä ovat yksinäisyyden taustalla olevat syyt ja tunnistamaan mahdolliset muutokset, joita voitaisiin tehdä.