Monissa kielissä voidaan erottaa kaksi eri tilaa: yksinolo ja yksinäisyys. Moustakas (1972) määritteli yksinolon vain objektiivisena todellisuutena olla ilman muita ihmisiä. Se voi viitata joko fyysiseen tosiasiaan olla yksin tai psykologiseen. Voi olla huoneessa muiden kanssa ja tuntea itsensä yksinäiseksi. Toisaalta voi olla täysin yksin ja olla tuntematta itseään lainkaan yksinäiseksi. Yksinolo auttaa meitä olemaan yhteydessä sisäiseen maailmaamme, käsittelemään erilaisia kokemuksia ja pohtimaan elämää. Se myös helpottaa erottamaan omat ajatuksemme niistä, jotka tulevat muilta.
Eksistentiaalinen yksinäisyys on ihmisenä olemisen peruspiirre, joka erottaa meidät muista. Emme voi koskaan tietää tarkalleen, miltä toisesta henkilöstä tuntuu, ja siksi emme voi jakaa henkilökohtaisia kokemuksiamme. Yksinäisyyden pelko on hyvin inhimillistä ja se vaatii rohkeutta kohdata itsensä, ja se voi olla erittäin rikastuttava kokemus, kun löytää uusia ulottuvuuksia sisä- ja ulkopuoleltaan.
Kun henkilö ei pysty yhdistämään itseään syvemmällä tasolla, yksinäisyys voi muuttua yksinäisyydeksi. Se voi tuoda esiin erillisyyden tunteen omasta sisimmästä, mutta myös muista. Vaikka yksinäisyyteen liittyy vaikeita tunteita, se voi myös olla mahdollisuus löytää uusi yhteys itseensä ja muihin.
Yksinäisyys voi liittyä modernin yhteiskunnan aiheuttamaan vieraantumisen tunteeseen ja myös itsensä hylkäämiseen. Jos on kuilu sen välillä, kuka ihminen on ja mitä hän teeskentelee olevansa, merkitykselliset suhteet itseen, ympäristöön ja muihin voivat kadota. Jos merkittävä yhteys katoaa, henkilö voi alkaa tuntea itsensä alempiarvoiseksi, kyvyttömäksi tai rakkaudettomaksi. Se voi johtaa suljettuun kehään, josta on vaikea murtautua ulos. On myös psykiatrista yksinäisyyttä, joka voi johtua lapsuudessa tapahtuneesta hylkäämisestä tai torjutuksi tulemisesta.
Ihmiset voivat tuntea itsensä yksinäisiksi, koska heidän elämästään puuttuu jotain. Se on enemmän kuin intiimin suhteen puute. Voimme myös kaivata jotakuta tai suhdetta, joka meillä kerran oli elämässämme, mutta jota ei enää ole. Yksinäisyyden tunne voi johtua avioerosta, kuolemasta tai jonkinlaisesta katkokohdasta.
Joskus ihmiset kokevat esteen suhteissaan muihin. Tämä este voidaan kuvata siten, että henkilö kaipaa suhdetta toiseen, mutta tuntee olonsa estyneeksi tai pidätetyksi. Tällainen yksinäisyys on paljon enemmän psykologista ja henkilökohtaista kuin ulkoista.
Ihminen voi tuntea, ettei hän sovi joukkoon, ja se voi johtaa edelleen vieraantumiseen ja eristäytymiseen.
Ihmiset voivat myös tuntea itsensä haavoittuviksi, koska he pelkäävät muiden arvostelua ja kriittistä asennetta. He tuntevat, että avautuminen on riski, ja se estää heitä pyytämästä apua tai tukea. Tuettuuden puute saa heidät samalla tuntemaan itsensä vieläkin hauraammiksi ja puolustuskyvyttömiksi.
Elämänmuutokset
Yritä miettiä, oletko viime aikoina kokenut merkittäviä elämänmuutoksia ja voivatko ne liittyä yksinäisyyden tunteisiin.
Ystävät
Tunnista, keitä ystäväsi ovat, ja arvioi, hoitavatko ja tyydyttävätkö nykyiset ihmissuhteesi sinua. Jos huomaat, että läheisiä ihmisiä ei ole tarpeeksi, kiinnitä huomiota siihen, miten suhtaudut muihin. Jos huomaat haluavasi tutustua uusiin ihmisiin, yritä löytää keinoja siihen.
Itsetunto
Jos tunnet epävarmuutta puhuessasi muiden kanssa, etsi keinoja työskennelläksesi itsetuntosi parissa, keskity emotionaalisiin tarpeisiisi ja huolehdi itsestäsi. Kiinnitä huomiota kommunikointitaitoihisi ja yritä tunnistaa, voisiko jotain niistä kehittää.
Ammatillinen apu
Yksinäisyydellä voi olla monia erilaisia syitä, jotka voivat myös kietoutua toisiinsa. Joskus psykoterapia voi auttaa selvittämään, mitkä ovat yksinäisyyden taustalla olevat syyt ja tunnistamaan mahdolliset muutokset, joita voitaisiin tehdä.