Anastassia Murašina
Kesä on aikaa levätä, ainakin teoriassa. Mutta oletko koskaan huomannut itseäsi matkalla lomakohteeseen, miettimässä, toimiiko majoituspaikan WiFi? Tai löytänyt itsesi vaellusreitin huipulta, pitelemässä puhelinta korkealla saadaksesi signaalin vain “katsoaksesi nopeasti Slackin”? Jos näin on, tervetuloa. Et ole yksin.
Näemme yhä enemmän ihmisiä vastaamassa sähköposteihin rannalla, lukemassa Slack-viestejä vaellusreiteillä tai osallistumassa Teams-kokouksiin nuotion äärellä. Psykologina olen nähnyt, kuinka tällainen “lepääminen” usein uuvuttaa ihmisiä enemmän kuin itse työ.
Nykypäivän työkulttuurissa, jossa työn ja henkilökohtaisen elämän välinen raja on yhä hämärämpi, moni kamppailee todella irrottautuakseen, jopa viikonloppuisin tai lomilla. Otamme puhelimet käteen “vain tarkistaaksemme sähköpostit”, ajattelemme töitä maatessamme rannalla tai vilkaistessamme Slackia aamupalan jälkeen. Tämä käyttäytyminen ei ole sattumaa—sen taustalla on syvempiä syitä.
Olemme tottuneet jatkuvaan informaatiovirtaan ja välittömään reagointiin. Aivomme alkavat kaivata stimulaatiota, vaikka meillä olisi mahdollisuus irrottautua kaikesta.
Usein pelätään, että jos missaamme tärkeän viestin tai päätöksen, menetämme hallinnan tai jäämme jälkeen.
Joissakin organisaatioissa “aivan aina saatavilla” olemisesta on tullut hiljainen normi. Olipa kyseessä kollegoiden käyttäytyminen, johtamisen odotukset tai pelkästään halu näyttää sitoutuneelta, nämä paineet tekevät todellisesta irrottautumisesta vaikeaa.
Kun suuri osa identiteetistäsi on sidottu työhösi, työstä irrottautuminen voi tuntua kuin astuisi tyhjyyteen. Työskentelemättömyys viikonloppuisin tai lomilla voi saada meidät tuntemaan, että menetämme osan arvostamme.
Näiden tekijöiden ymmärtäminen on ensimmäinen askel kohti terveempää suhdetta työhön.

Aivomme ja kehomme eivät ole suunniteltu olemaan “päällä” koko ajan. Ilman aitoa palautumisaikaa henkinen ja fyysinen terveytemme alkaa kärsiä.
Ja ehkä yllättävintä on, että tuottavuus laskee, kun emme lepää. Paradoksaalisesti tulemme tehokkaammiksi, kun osaamme irrottautua. Uusi näkökulma ja uusiutunut energia ovat olennaisia jatkuvalle suorituskyvylle.
Lepo ei ole ylellisyyttä—se on tärkeä investointi itseesi ja kykyysi työskennellä hyvin.

Loma on lahja sinulle—ja ihmisille, joiden kanssa työskentelet.
Nykypäivän maailmassa kyky todella levätä on yhä harvinaisempi ja tärkeämpi. Jos tunnet syyllisyyttä puhelimen laskemisesta tai tunnet pakkoa aina “olla saatavilla”, se on selvä merkki siitä, että tarvitset harkittua lepoa.
Lepo on kuin akun lataamista. Kukaan meistä ei kytke laturia kiinni vain muutamaksi minuutiksi ja odota täyttä akkua—miksi siis kohtelemme omaa energiaamme niin?
Kysy itseltäsi rehellisesti: Lepäänkö todella lomalla vai vaihdanko vain sovellusta?

Tietoa kirjoittajasta

Konsultoiva psykologi Siffissä
Anastassia on psykologi, joka on erikoistunut ohjaavaan psykologiaan, työpaikan hyvinvointiin ja ryhmäfasilitointiin. Hän kehittää mielenterveysstrategioita ja -työkaluja organisaatioille, suunnittelee ja toteuttaa koulutuksia sekä auttaa tiimejä luomaan terveellisempiä ja tukevampia työympäristöjä.
Uusimmat artikkelit