Rehellisyyttä ilman töykeyttä: miten ymmärrämme toisiamme kansainvälisessä tiimissä
Lyhyesti: Toimiva viestintä kansainvälisessä tiimissä vaatii sekä rehellisyyttä että kunnioitusta. Töksähtävä suoruus voi tuntua henkilökohtaiselta tuomiolta, kun taas liiallinen kohteliaisuus voi peittää vakavia huolia. Esihenkilöt voivat vähentää epävarmuutta sopimalla varhain siitä, miten tiimi viestii, on eri mieltä ja antaa palautetta.
”Sanat ovat väärinkäsitysten lähde.”
Kun asumme toisessa maassa, huomaamme nopeasti, etteivät kielen osaaminen ja ihmisten ymmärtäminen ole sama asia.
Kuulin hiljattain Itävallassa tutun ilmauksen Bitte, danke – kirjaimellisesti ”ole hyvä, kiitos” – tilanteessa, jossa ei näyttänyt olevan mitään kiitettävää.
Jos käännämme vain sanat, tilanne voi hämmentää. Kulttuurinen yhteys tekee siitä selvemmän: kyse ei niinkään ole tiedonvaihdosta vaan pienestä vuorovaikutusrituaalista. Se viestii ystävällisyydestä, toisen läsnäolon tunnustamisesta, yhteisestä sosiaalisesta tilasta ja yhteistyöhalusta.
Tämä osoittaa, kuinka eri tavoin hyvä viestintä voidaan ymmärtää.
Suoruus yksin ei paranna viestintää
Kulttuureissa, joissa suoruutta arvostetaan, kunnioitus yhdistetään usein rehellisyyteen: ”Miksi kierrellä?”, ”Jos on ongelma, se kannattaa sanoa suoraan” tai ”En pidä tekopyhyydestä.”
Periaate on sinänsä järkevä. Ongelmat alkavat, kun viestin esittämistapaan ei kiinnitetä huomiota.
Kuulin kerran esihenkilöstä, joka kutsui työntekijän yllättäen käytävälle ja sanoi jotakin tämän suuntaista: ”Kaikki mitä teet on turhaa.”
Oletetaan, että esihenkilö oli aidosti erittäin tyytymätön työntekijän työhön. Mutta saiko työntekijä hyödyllistä palautetta? Ei. Hän sai tunnepitoisen arvion.
Työntekijä ei tiedä, mikä oli väärin, mitä odotettiin, mitä pitäisi muuttaa tai miten onnistumista arvioidaan. Suoruus yksin ei tee viestinnästä toimivaa.
Kun kaikki ovat hyvin kohteliaita
Viestintätavat vaihtelevat ihmisten, tiimien ja maiden välillä. Jossain erimielisyys ilmaistaan suoraan, toisaalla varovasti kontekstin ja vihjeiden avulla. Nämä ovat suuntauksia, eivät sääntöjä jokaisesta ihmisestä.
Kulttuureissa, joissa diplomatia ja julkisen kiusaantumisen välttäminen ovat tärkeitä, kritiikkiä pehmennetään ja avointa ristiriitaa vältetään. Suoraan viestintään tottuneesta tämä voi vaikuttaa epärehelliseltä: ”Jos et pidä jostakin, miksi et vain sano sitä?”
Toinen voi nähdä saman tilanteen toisin: ”Jos voin ilmaista huolen ehdotuksena ja samalla suojella toisen ihmisarvoa, miksi puhuisin kovasti ja saattaisin hänet epämukavaan tilanteeseen?”
Tässäkin on ansa. Hyvän suhteen säilyttäminen voi muuttua ongelman välttelyksi. Työntekijä voi kuulla kuukausia kaiken sujuvan yleisesti hyvin ja saada vasta virallisessa arvioinnissa pitkän listan moitteita.
Tämä on erityisen vaikeaa uudelle työntekijälle. Hänen on tiedettävä, vastaako työ odotuksia, mutta esihenkilö on voinut siirtää kahdenkeskistä tapaamista jo kolmesti. Epävarmuutta vähentämään tarkoitetusta tilasta tuleekin epävarmuuden lähde.
Kansainvälinen tiimi ei voi luottaa siihen, että ”se on itsestään selvää”
Kun eri taustoista tulevat ihmiset työskentelevät samassa tiimissä, sama käytös voi merkitä hyvin eri asioita:
- Yksi pitää ongelmista suoraan puhumista kunnioittavana.
- Toinen valitsee varovaiset sanat yksityisessä keskustelussa.
- Kolmas odottaa kielteisen palautteen aina kahden kesken.
- Neljäs tulkitsee kritiikin puuttumisen vahvistukseksi hyvästä työstä.
Siksi uuden tiimin kannattaa sopia tehtävien lisäksi siitä, miten se viestii.
Hyödyllisiä kysymyksiä ovat:
- Kuinka suoraan puhumme toisillemme?
- Otetaanko ongelma esiin heti?
- Miten erimielisyydet käsitellään?
- Kuinka usein tarvitsemme kahdenkeskisiä tapaamisia?
- Mitä ”kiireellinen” tarkoittaa?
Tämä voi kuulostaa pienistä yksityiskohdista keskustelemiselta. Todellisuudessa se luo perustan keskinäiselle ymmärrykselle.
Kypsä viestintä ei ole vain töykeyden ja vaikenemisen puoliväli
Hyvää viestintää voi olla houkuttelevaa pitää kompromissina: älä sano toiselle kaiken olevan turhaa, mutta älä myöskään hymyile puolta vuotta vältellen tarpeellista keskustelua.
Kypsyys tarkoittaa rehellisyyden ja kunnioituksen säilyttämistä samanaikaisesti:
- Voin kertoa totuuden ja huomioida sanojeni vaikutuksen.
- Voin huomioida tunteesi piilottamatta ongelmaa.
- Voin valita oikean hetken ja muodon käyttämättä kohteliaisuutta välttelyyn.
Viestinnän kypsyys liittyy herkkyyteen ja kykyyn mukautua asianmukaisesti eri ihmisiin. Kyse ei ole pehmeydestä tai kaikkien miellyttämisestä, vaan kyvystä ymmärtää toista, huomata asiayhteys ja ottaa sanojen seuraukset huomioon selkeyttä menettämättä.
Tämä on erityisen tärkeää kansainvälisessä ympäristössä, jossa omat viestintätapamme ovat vain yksi monista vaihtoehdoista.
Uuden tiimin ensimmäisiä sopimuksia voi siksi olla paitsi ”Mitä teemme yhdessä?” myös ”Miten puhumme toisillemme, kun jokin menee pieleen?” Silloin viestinnän todellinen laatu tulee näkyviin.
Rehellisyys ilman kunnioitusta satuttaa. Kunnioitus ilman rehellisyyttä hämmentää. Kypsyys alkaa niiden kohdatessa.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi suora palaute tulkitaan eri tavoin kansainvälisissä tiimeissä?
Viestintänormit vaihtelevat kulttuurien ja ihmisten välillä. Ilman yhteisiä sopimuksia suoruus voi tuntua töykeältä ja kohteliaisuus epärehelliseltä.
Miten esihenkilö voi antaa rehellistä kritiikkiä lannistamatta?
Keskity konkreettisiin tekoihin ja odotuksiin, erota ihminen ongelmasta ja etsi ratkaisu yhdessä.
Miten tiimi sopii viestintätavoista varhain?
Keskustelkaa perehdytyksessä palautteen suoruudesta, erimielisyyksistä, tapaamistiheydestä ja kiireellisyyden merkityksestä.
Miten kulttuurienvälinen kitka vaikuttaa mielenterveyteen?
Epävarmuus, piilokritiikin pelko ja kova viestintä voivat lisätä kroonista stressiä, ahdistusta ja uupumusta.
Miten Siffi tukee kansainvälisiä tiimejä?
Siffi tarjoaa luottamuksellisen yhteyden valmentajiin, psykologeihin ja psykoterapeutteihin yli 40 kielellä.
